Uskonnon merkitys kehityksessä on alettu ymmärtää

Jukka Harvala – 24.2.2015

Erkki Toivanen sanoi v. 1990 Oulussa OPI-päivillä:” Ero Aasian ja Euroopan maiden kehittymisessä piilee siinä, että 1600-1700-luvuilla Euroopassa porvaristo sai rauhassa kehittää kaupankäyntiään. Uskonnon edustajat eivät puuttuneet heidän tekemisiinsä. Uskonto, politiikka ja kaupankäynti olivat erillään ”. Hänen mukaansa Aasiassa uskonnot ovat vaikuttaneet poliittisiin ratkaisuihin ja siten hidastaneet yhteiskuntien kehittymistä. Tiedämme Aasian valtioiden kehityksen tällä hetkellä. Onko tilanne muuttunut?

Suomen Lähetysseuran kehityspäällikkö Katri Leino-Nzaun, joka on aikaisemmin toiminut ulkoministeriön tehtävissä, sanoi haastattelussa vastikään: ”Suomessa on alettu vakavasti keskustella uskonnon ja kehityksen välisestä suhteesta. YK järjesti taannoin kokouksen, jossa tunnustettiin uskonnon merkittävä rooli kehityksessä. Nyt myös Suomen ulkoasiainministeriössä on syntymässä kiinnostusta aihetta kohtaan. Vuonna 2013 ministeriölle luovutettiin Uskonnonvapaus ja ulkopolitiikka – selonteko. Selonteon arkkitehdit olivat pääasiassa Lähetysseura ja Suomen Ekumeeninen Neuvosto, mutta panoksensa antoi yhteensä seitsemän kristillistä järjestöä. ”

Haastattelussa todettiin edelleen, että suurimmassa osassa maailmaa uskonto on olennainen osa elämää ja samalla kehitykseen vaikuttava tekijä. Katri Leino-Nzaun toteaa edelleen:” Jos politiikan tekijät eivät tätä tajua, merkittävä määrä kehitystä jää näkemättä. Monet kehitysponnistelut jäävät vaillinaisiksi ilman uskonnon huomioon ottamista. Varsinkin Afrikassa on harvinaista, ettei ihminen tunnusta mitään uskontoa. Eri uskontojen edustajat voivat edistää kehitystä myös toimimalla yhteistyössä. ”

Ihmisen erilaisuuden hyväksymisessä on keskeistä hyväksyä hänen uskontonsa tai uskonnottomuutensa. Sitä on kunnioitettava uskonnonvapaudenkin nimissä. Minulla saa olla oma vakaumukseni ja toisella omansa. Emme uhkaa toisiamme muutoin kuin väheksymällä toisen vakaumusta. Lähelläni elävä erilaisen uskonnon edustaja voi kyllä herättää minussa kaikki pelot ja turvattomuuden tunteet. Nämä eivät minua kuitenkaan oikeuta vähättelemään tai turhentamaan toista ja hänen vakaumustaan.

Ranskassa ja Tanskassa tapahtuneet terroriteot ovat nostaneet uskonnon ja sanan vapauden kysymykset keskiöön. Tanskalaiseen lehteen profeetta Muhammedin pilapiirrokset tehnyt totesi, että islaminkin pitäisi modernisoitua niin kuin kristinusko on tehnyt. On hyvä kysyä, edistämmekö kehitystä vaatimalla toistemme muuttumista ja ivaamalla sen nimissä uskontojen perussymboleja.

Ääriuskonnollisuus käyttää uskontoa muista motiiveista tapahtuvan toiminnan oikeuttajana. Kristinuskonkin nimissä on tehty ristiretkiä. Näitä ilmiöitä on arvosteltava, vastustettava ja säädettävä lakeja toiminnan rajoittamiseksi. Vääryyksiin on puututtava, olivatpa tekijät minkä uskonnon edustajia tahansa. Tekoihin ja tekemisiin on puututtava. Toisen ihmisen koskemattomuuden rikkomuksiin on puututtava heti varsinkin silloin, kun ne tehdään uskonnon nimissä.

Suomessa mm. piispa Kaarlo Kalliala on järjestänyt islamin edustajien ja kristittyjen säännöllisiä tapaamisia. Tarvitsemme tällaisia virallisempia foorumeja, missä käsitellään ajankohtaisia kysymyksiä säännöllisesti. Tarvitsemme rajojen ylittämistä arkisissa kohtaamisissa työpaikoilla ja harrastuksissa. Minkään uskonnon edustaja ei ole meille koskaan uhka, ellemme hänestä uhkaa itsellemme tee. Kohtaamisen pelot on voitettava rauhan, varsinkin yhteiskuntarauhan vuoksi.

Uskontojen rooli erilaisten yhteiskuntien kehityksessä on otettava vakavasti. On kuunneltava eri uskontojen edustajia. On edistettävä kaikentasoista vuoropuhelua. On edistettävä maltillisten uskontojen edustajien määrän kasvua myös politiikassa. Ääri-ilmiöiden kehittymistä on ennaltaehkäistävä toimimalla maahanmuuttajien syrjäytymisen estämiseksi. Se vaatii tahtoa, varsinkin poliittista tahtoa. Suomessa tarvitsemme työperäisen maahanmuuton edistämistä oman kehityksemme vuoksi. Siinä ei tarvita uskontoihin liittyvien pelkojen ruokkimista. Uskontojen välisen yhteistyön ennakkoluuloton rakentaminen edistää yhteiskuntarauhaa ja on parasta tämän hetken innovatiivisuutta.

Onko meillä malttia nähdä kauas?

Jukka Harvala – 22.9.2014

Kesällä kiinnitti huomiota kaksi myönteistä kommenttia. Rovio-yhtiön toimitusjohtaja kannusti meitä hankkimaan 100 000 ulkomaista työntekijää ja heille kohtuuajan kuluessa myös Suomen kansalaisuuden. Toinen kommentoija oli armeijan vakituinen työntekijä, joka sanoi muslimien varusmiespalveluun tulon olevan mielenkiintoinen haaste. Ruokavalion ja rukousaikojen huomioiminen on hänen mielestään vain tervetulleella tavalla totuttuja tapoja muuttava. Tällaisia kommentteja tarvitaan niiden rohkeuden vuoksi kaiken uutiset täyttävän väkivallan keskellä. Valittelun ja synkkien tulevaisuuskuvien sijasta tarvitsemme rohkeita käytännön malleja ja ratkaisuja. Emme voi eristäytyä tarkkailijoiksi, asioihin jälkikäteen reagoiviksi. Yksinkertaisesti, meillä ei ole vaihtoehtoa, talousasioissakaan. Meillä on syvää työttömyyttä, joka haastaa meitä todellisiin tekoihin sen vähentämiseksi. On tosiasia, että meillä on pulaa työntekijöistä tietyillä aloilla. Mennyt aika ei palaa enää sellaisenaan. On uusien innovatiivisten ratkaisujen aika.On nähtävä kauas.

Tarvitsemme rohkeutta kohdata rauhassa eri uskontojen edustajat. Ei jäädä matkan päästä katselemaan ja uskomaan ääri-ilmiöiden voimaan. Kaikki uskonnon nimissä tehty väkivalta on uskontojen väärinkäyttöä.
Tarvitsemme nyt avointa vuoropuhelua. Tarvitsemme Suomessa uutta keskustelukulttuuria, missä jokainen saa olla vahvasti omaa mieltään, eikä häntä koeta sen takia uhaksi. On nähtävä kauas, jotta tajuaisimme, ettei meillä tässäkään asiassa ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa selvää asioista. JA edistää kaikkien uskontojen maltillisten edustajien pääsyä poliittiseen päätöksen tekoon ja mielipiteen muokkaajiksi. Kaikki eivät ole ääri-ihmisiä. Ei saa yleistää.

Ukrainaan liittyneiden tapahtumien ja ISIS- järjestön aiheuttaman todellisen uhan takia emme saa jäädä surkuttelemaan maailman pahuutta tai vaikkapa leimaamaan kaikki venäläiset tietyllä tavalla. On niitä ilmiöitä tarkkailevia tutkijoita, poliittisia arvioijia, poliitikkoja ja tavallisia kansalaisia, jotka näkevät kauas ja näkevät historian kautta asioiden pitkät kehittymisen linjat.  Entinen USA:n ulkoministeri Henry Kissinger sanoi viisaasti Ukrainan mullistusten alkuvaiheessa, että pysyvä ratkaisu löytyy vain, jos neuvottelupöydässä ovat Ukrainan eri osapuolet, Venäjä ja muut lähialueen  valtiot, EU ja USA. Kaikkien näkökohtia kuunnellaan ja ratkaisua haetaan sen pohjalta.

Vaikka tapahtumat ovat kehittyneet jo pitkälle ja asetelmat ovat muotoutuneet uusiksi, edelleen kaikkien osapuolien toistensa kuunteleminen on ainut tie. Onko asianosaisilla malttia nähdä kauas? Mistä löytyvät ne EU-edustajat , jotka rakentavat Ukraina- yhteistyötä niin, että naapurivaltioiden ei tarvitse tuntea olemassaoloaan uhatuksi. Tämä olisi tärkeää siitä huolimatta ,että Venäjä on käyttänyt oman käden oikeutta Krimin ja Itä- Ukrainan osalta. Kovin kysymys on se, miten selvät ihmisoikeus- ja sotarikokset saadaan ihmisten mielistä hälvennettyä. Se muisti kun  on usein vuosisatojen taakse kantavaa. Etelä-Afrikan totuuskomissiotyöskentely onnistui purkamaan vihaa ja rakentamaan sopua. Eri osapuolet kohtaavat silmästä silmään ilman aseita. Syyllisyys ja häpeä sai purkukanavansa ilman jälkiseurauksia. Kuolleet ihmiset eivät palaa, mutta haavoja voidaan hoitaa.

Nyt on nähtävä kauaksi ja muutettava se käytännön teoiksi.  Kaikki muu kuin rauhaan pyrkiminen vie meitä syvemmälle pelkojen ja asetelmien maailmaan, eikä siinä kylmä sota ole kaukana. Onko se sitä ,mitä me haluamme?

 

« Sivu 1 »

eu_leader

Toimintamme käynnistämistä on tuettu Euroopan maaseudun kehittämisrahaston tuella Leader-toimintaryhmän kautta.